Mistä puhumme, kun puhumme tasa-arvosta?

Sukupuolten välistä tasa-arvoa pidetään pohjoismaissa eräänlaisena itsestäänselvyytenä - juuri kukaan ei ainakaan vakavissaan sano, että joko naiset tai miehet pitäisi alistaa ja että se olisi ihan oikein. Siitä huolimatta tasa-arvokysymyksiä voidaan lähestyä ainakin neljällä tavalla:

1. Sukupuolen kieltäminen

• sukupuolen eroavuuksia ei hyväksytä lähtökohdaksi
• naisten syrjintää ei tunnusteta olevan olemassa
• tasa-arvoa ei edistetä aktiivisesti
• eriarvoisuus selitetään muilla tekijöillä kuin sukupuolella, esim. kyvykkyydellä, vallalla jne.

2. Sukupuolistereotypiat
(stereotypia tarkoittaa yleensä jäykkää, yleistävää käsitystä jostain ilmiöstä,
esim. ”miehet eivät itke”)

• sukupuolten eroavaisuuksia liioitellaan
• tasa-arvoa ei edistetä aktiivisesti
• naisia suojelevia toimenpiteitä

3. Sukupuolineutraali / sukupuolisokea lähestyminen

• sukupuolten eroavuutta ei hyväksytä lähtökohdaksi
• tasa-arvoa edistetään
• samanlaisuus tavoitteena, mies normi

4. Sukupuolen huomioon ottava lähestyminen

• naisten ja miesten erilaisuus lähtökohta
• aktiivinen tasa-arvon edistäminen
• naisten ja miesten erilaiset arvot ja näkökulmat otetaan huomioon
• erilaisuus voimavarana
• tasa-arvotyön kohteena sekä miehet että naiset

Sukupuolieroihin suhtautuminen saattaa myös vaihdella eri tilanteissa sen mukaan, millaisesta asiasta on kysymys. Esim. puhutaanko palkoista vai työpaikan vessojen määrästä.

Tasa-arvosta puhuttaessa tulisi erottaa ainakin kolme ulottuvuutta:

1. ominaisuudet
käsitetäänkö naiset ja miehet ominaisuuksiltaan ja olemukseltaan samanlaisiksi vai erilaisiksi

2. yhteiskunnalliset oikeudet ja asema
ovatko naiset ja miehet keskenään samanarvoisia vai eriarvoisia

3. tehtävien ja toiminnan taso
ovatko sukupuolten tehtävät samoja vai erilaisia ja toisiaan täydentäviä
(Karl Melby)