Kirjatyöntekijöiden historiaa

Suomen kirjallisuuden seuran (Uuden Suomettaren) kirjapainon väki kuvattuna lakon (1911) päättymisen aikaan. Varsinkin eturivissä ovat ilmeet tuimia. Kuva kirjasta Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia, 1

Ensimmäinen kirjaltajien työehtosopimus

Kirjatyöntekijöistä viestinnän tekijöiksi

Viestintäalan ammattiliiton edeltäjä, Suomen Kirjaltajaliitto, perustettiin 18.-20. päivinä elokuuta 1894 Helsingissä pidetyssä kokouksessa. Vuodesta 1914 vuoteen 1997 liitto toimi Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto -nimellä. Viestintäliitto on Suomen vanhin ammattiliitto.

Kirjaltajien järjestöllisen toiminnan juuret ulottuvat aina 1850-luvulle. Vuonna 1851 perustivat turkulaiset kirjanpainajat hautausapukassan, jonka toiminta jatkui aina vuoteen 1945 asti.

Avustuksia leskille

Turkulaisten esimerkin innostamana perustettiin Helsingissä Suomen kirjanpainajien tukikassa 1860-luvun puolivälissä. Rahastosta suoritettiin sairaus- ja hautausavustuksia ”taitureitten” leskille ja alaikäisille lapsille. Rahaston toiminta jatkui vuoteen 1938 ja järjestön toimialueena oli koko maa. Kassojen perustamisessa olivat kirjapainojen omistajat merkittävässä asemassa taloudellisten mahdollisuuksien luomisessa.

Kirjaltajien ensimmäinen ammattiosasto, Helsingin Kirjaltajain Lukuyhdistys, perustettiin 25. huhtikuuta vuonna 1869. Yhdistyksen päämääränä oli ”valmistaa jäsenilleen tilaisuus keskinäiseen hyödylliseen ja huvittavaan seurusteluun, jossa esiintyy pääasiassa lukua, laulua, musiikkia ja esitelmiä.” Sääntöjen mukaan ”voidaan myös muita sivistäviä huveja yhdistää näihin, jos jäsenet erityisesti panevat niitä toimeen ja sopivat keskenään.”

Lukuyhdistyksen perinteitä jatkaa nykyisin Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys, Suomen vanhin ammatillinen järjestö.

Henkistä sivistystä

Kirjaltajain toiminta keskittyi aluksi lähinnä jäsenistön henkiseen sivistykseen. Nykyisen muotoisen ammattiyhdistystoiminnan piirteitä lukuyhdistyksen toimintaa tuli 1880-luvulla, jolloin keskeisiksi nousivat toiminnassa työ- ja palkkaehtojen parantaminen. Tähän vaikutti ratkaisevasti lukuyhdistyksen siirtyminen työntekijöiden hallintaan, toiminnasta olivat vastanneet aikaisemmin lähinnä työnjohtajat, faktorit.

Helsinkiläiset kirjaltajat ryhtyivät ensimmäisinä julkaisemaan ay-lehteä. Vuoden 1893 huhtikuussa ilmestyi Gutenberg-lehden ensimmäisen numero. Liiton toiminnan käynnistyttyä vuoden 1897 alussa luovutti Helsingin yhdistys lehden liitolle. Kirjatyö-nimellä vuodesta 1916 ilmestynyt lehti on Suomen vanhin ay-lehti.

Valtakunnallisen ammattiliiton perustaminen tuli kirjaltajien piirissä ajankohtaiseksi 1890-luvun alkupuolella. Helsingin yhdistyksen toimesta valmisteltiin liitolle säännöt ja yhdistys oli yhteydessä myös eri puolilla maata jo toimineisiin kirjaltajayhdistyksiin. Tavoitteena oli valtakunnallisen liiton perustaminen.

Perustava kokous

Suomen Kirjaltajaliiton perustava kokous pidettiin Helsingin yhdistyksen 25-vuotisjuhlien yhteydessä elokuun 18.-20. päivinä. Helsingin vanhalla ylioppilastalolla pidettyyn perustavaan kokoukseen olivat lähettäneet edustajansa Helsingin, Turun, Kuopion, Tampereen sekä Viipurin yhdistykset. Lisäksi kokoukseen osallistui eri puolilla maata pidetyissä kirjaltajakokouksissa valittuja edustajia.

Kokous hyväksyi liiton säännöt, jotka senaatti vahvisti vasta vuonna 1896. Sääntöjen vahvistamisen jälkeen valitsi Helsingin yhdistys väliaikaisen liittohallituksen valmistelemaan liiton toiminnan aloittamista.

Suomen Kirjaltajaliiton toiminta käynnistyi virallisesti vuoden 1897 tammikuun ensimmäisenä päivänä. Vuoden lopulla liittoon kuului 13:sta paikkakunnan kirjaltajayhdistykset, joissa oli jäseniä 493.

Liiton ensimmäisessä varsinaisessa edustajakokouksessa, joka pidettiin vuonna 1899 Helsingissä, oli tärkeimpänä asiana esillä valtakunnallisen työehtosopimuksen tarkistaminen. Valtakunnallinen työehtosopimus oli eräs tärkein liiton perustamisen tavoite.

Edustajakokouksen päätöksellä tarkistettu sopimusesitys lähetettiin työnantajille, jotka puolestaan perustivat oman järjestön jo seuraavana vuonna.

Ensimmäinen työehtosopimus

Vuoden 1900 maaliskuussa solmittiin kirjapainoteollisuuteen ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus, jonka piiriin kuuluivat kirjapainojen latoja ja painajat. Tästä lähtien on kirjapainoalalla jatkunut työehtosopimustoiminta keskeytymättä. Vuoden 1918 tapahtuminen vuoksi aiheutui toiminnassa lyhyt katko, mutta juridisesti sopimukset olivat tuolloinkin voimassa.

Kirjansitojat ryhtyivät vuosisadan alussa perustamaan omaa liittoaan. Kirjansitojien ensimmäinen ammattiosasto oli perustettu jo 1890-luvun alussa Helsinkiin. Kirjansitojaliiton säännöt vahvistettiin senaatissa vuonna 1906.

Kirjansitoja- ja kirjaltajaliitot osallistuivat vuonna 1911 valtakunnalliseen lakkoon, joka päättyi työntekijöille tappiollisesti. Lakon murtamiseen käytettiin ulkomaista työvoimaa ja lakon seurauksena menetettiin muun muassa aikaisemmin käytössä ollut viikko- ja kuukausipalkkajärjestelmä.

Vuodesta 1914 yhtenä liittona

Kirjaltaja- ja Kirjansitojaliittojen yhdistyminen toteutui vuonna 1914. Käytännössä tämä merkitsi sitojaliiton sulautumista Kirjaltajaliittoon. Yhdistyneen liiton nimeksi otettiin Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto. Vuodesta 1914 lähtien Suomessa on toiminut graafisella alalla vain yksi työntekijäjärjestö.

Ensimmäisen maailmansodan alkaminen vaikeutti poikkeusmääräyksineen ay-toimintaa ja kirjatyöntekijöiden erityisenä huolena oli korkea työttömyys.

Maailmansotien välinen aika oli suomalaiselle ay-liikkeelle vaikeaa aikaa. Ongelmia aiheutti ja toimintaa vaikeutti heikon taloudellisen tilanteen ohella ammattiyhdistysliikkeeseen kohdistunut voimakas painostus. Painostus ilmeni muun muassa järjestöjen lakkauttamisina ja järjestäytyneiden työntekijöiden syrjintänä.

Työnantajat suhtautuivat 1930-luvulla työehtosopimusjärjestelmään kielteisesti lähes poikkeuksetta. Ammattiyhdistysliikkeen toimintaa puolestaan vaikeutti työväenliikkeen jyrkkä sisäinen kahtiajako.

Sisäpoliittisen tilanteen kärjistyminen 1930-luvulla kohdistui erityisesti työväen kirjapainoihin, jotka joutuivat ilkivallan kohteeksi. Vaasassa kirjapaino joutui perusteellisen hävityksen kohteeksi.
Kirjatyöntekijäin ammattiyhdistystoiminta jatkui 1920- ja 30-luvuilla olosuhteisiin nähden vakaana. Kirjatyöntekijäin liitto säilyi sisäisesti ehjänä ja työehtosopimukset solmittiin työntekijäpuolen ollessa tasavertaisena osapuolena. Tämä oli ajankohtaan nähden poikkeuksellista. Valtakunnalliset työehtosopimukset yleistyivät Suomessa vasta viime sotien jälkeen, 1940-luvun puolivälissä, lähes puolivuosisataa kirjatyöntekijäin ensimmäisen sopimuksen jälkeen.

Takaisin viikkopalkkajärjestelmään

Vuoden 1949 maaliskuussa käytiin kirjapainoteollisuudessa 18 päivää kestänyt lakko, jonka seurauksena alalla siirryttiin takaisin viikkopalkkajärjestelmään.

Seuraavan kerran kirjatyöntekijät olivat mukana lakossa vuonna 1956. Yleislakon päättymisen jälkeen Kirjatyöntekijäin liiton lakko jatkui kaksi päivää omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Saman vuoden lopulla solmittiin alalle kuuden vuoden työrauhasopimus, jonka palkkamääräykset olivat yleiseen tilanteeseen verrattuina huomattavan vakaita.

Maaliskuussa 1967 käytiin graafisessa teollisuudessa kolmen viikon työtaistelu. Lakon tuloksena saatiin alalle 40-tuntinen työviikko, joihin siirryttiin seuraavan vuoden alusta lukien. Eräät työntekijäryhmät saivat erillisen talviloman. Vuonna 1972 talvilomaoikeuden piiriin tulivat vuorotyöntekijät. 1970-luvun lopulla talvilomaoikeuden piiriin tulivat kaikki työntekijät ja kahden viikon talviloma saatiin myöhemmin vuorotyöntekijöille. Saman vuosikymmenen lopulla otettiin käyttöön palvelusvuosilisäjärjestelmä.

Sanomalehdenjakajat ja graafiset toimihenkilöt

Kirjatyöntekijäin liiton järjestäytymisalassa tapahtui merkittävää laajenemista 1970-luvun lopulla. Vuonna 1977 siirtyivät sanomalehtien varhaisjakajat Liikeliitosta Kirjaliittoon ja samalla liiton hoidettavaksi tuli jakajien työehtosopimus.

Graafisten toimihenkilöiden valtakunnallinen ammattiosasto hyväksyttiin liiton jäseneksi vuonna 1978. Tämä merkitsi teollisuuden toimihenkilöiden järjestäytymistä ensimmäistä kertaa SAK:laiseen ammattiliittoon. Graafiset toimihenkilöt saivat vuonna 1979 oman työehtosopimuksen. Saman vuoden tes-ratkaisut merkitsivät muun muassa vuosiloman pitenemistä viiteen viikkoon.

Vuonna 1981 pidetyssä edustajakokouksessa saivat sanomalehdenjakajat ja graafiset toimihenkilöt oman edustuksen liittotoimikuntaan ja liittoneuvostoon.

Työehtosopimustoiminnassa on Kirjatyöntekijäin liitto vetänyt omaperäistä linjaa aina 1970-luvun alusta lähtien. Liitto on useasti irtaantunut keskitetyistä ratkaisuista. Omalla sopimuspolitiikalla pyrittiin hoitamaan erityisesti graafisen alan tuotannon teknisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.

Kirjaliiton toimintaan 1990-luvun alussa vaikutti taloudellisen laman myötä voimakkaasti lisääntynyt työttömyys työttömien määrän moninkertaistuessa lyhyessä ajassa. Lama kaatoi monia graafisen teollisuuden yrityksiä ja sanomalehdistä laman seurauksena lehtikuoleman kokivat helsinkiläinen Uusi Suomi ja Tampereella ilmestynyt Kansan Lehti. Laman seuraukset näkyvät vieläkin alan korkeana työttömyysasteena.

Vuonna 1997 pidetyssä Kirjaliiton edustajakokouksessa tehtiin päätös liiton nimen muuttamiseksi, ja uudeksi nimeksi tuli Viestintäalan ammattiliitto ry. Nimenmuutoksen taustalla oli liiton järjestäytymiskentän laajeneminen sähköisen viestinnän suuntaan.

Teksti Erkki Järvinen